16.9

Mulle tuli yhtäkkiä semmonen olo, että mun on pakko kirjoittaa ja tapailla elämääni.

Mä olen Maken kanssa, olen ollut viikon ajan, eihän se tietty ole aika eikä mikään, mutta silti.

Olen yrittänyt saada itseni pussaamaan sitä, mutta en ole kehdannu.

Tänään se pyysi mut kentälle, otin kakarat mukaan, ettei tuu mitään tuskallisii hiljasii hetkii! Mä en oikeesti keksi mitään juteltavaa sen kanssa!

17.9

Mä olen ajatellut jättää Maken! En mä tiedä miks, mut en mä tie sitäkään, että miks me oltas yhessä!

Mut en mä nyt sit viel tiedä, tarvii kattoo.

Tänään on muutenkin ollu ihan vituttava päivä.

Lainasin Makelta Apulannan ja on muuten ihan helvetin hyvä.

Mun piti jättää Make, kun päästään kylälle, mutta se pälli jäi kaupunkiin!

18.9

No niin, en mä jätäkkään Makea! Meil oli tänään tosi kivaa!!

 

Kun ajattelee jälkikäteen omia tekemisiään, mielen valtaa suuri ahdistus, miten sitä on voinut olla loppupeleissä niin samanlainen jo silloin nuorena, kuin vielä nykypäivänäkin. Mikä siinä on ettei osaa kehittyä ja vieläkin jankkaa niissä samoissa toimintamalleissa?